Tatuointikuume

Haluan tatuoinnin, edelleen. Edessä oleva muutto ja muut menot ovat rokottaneet pankkitiliäni sen verran, että en ole vielä tohtinut mennä edes keskustelemaan aikataulusta.

Rahatilanteeni kohentumista odotellessa olen kerännyt inspiroivia kuvia tatuointikuvat-kansiooni ja ajattelin jakaa niitä tässä postauksessa. Olen myös kehitellyt paljon uusia tatuointi-ideoita, mutta taidan kuitenkin mennä sillä aiemmin miettimälläni kasviteemalla, kunhan saan rahat kasaan.

Olen ihastunut tällaiseen geometriseen pistekuviointiin. 

 

Pistetekniikkaa voi käyttää myös tavanomaisempien ja esittävämpien kuvien varjostamiseen, kuten alla.

Loppuun vielä tällainen kiva pieni tekstitatuointi. Vähän erilaista meininkiä kuin tavallisissa kursiivilla kaunolla kirjoitetuissa tekstikuvissa.

Ei ei

"Minä vain yksinkertaisesti rakastan sanoa kyllä", [kirjailija Dave] Eggers sanoo lopuksi.

"Pidän uusista asioista, projekteista, suunnitelmista, ihmisten saattamisesta yhteen. En ole hyvä sanomaan ei. Enkä tule toimeen ihmisten kanssa, jotka sanovat ei. Kun kuolee, ja se voi tapahtua vaikka tänään, ne kaikki sanotut eit eivät tee onnelliseksi. Päinvastoin. Silloin vasta potkii itseään perseelle, koska sanoi ei sille matkalle Nova Scotiaan, ei sille projektille tai ei sille ihmiselle, joka halusi olla alasti yhdessä, mutta jolle sanoi ei, koska pelkäsi mitä ystävät ajattelevat. Ei on pelkureita varten. Sanoa ei on elää pientä ja katkeraa elämää, jossa joka hetki vaalii kaikkia menettämiään mahdollisuuksia."

Mies joka ei osaa sanoa ei, Image 10/2005

Tämä on ihan varmasti viimeinen blogiteksti, jossa viitataan Imageen. Lupaan. Halusin vain lainata tuon tekstinpätkän, sillä siinä tavoitetaan jotain siitä, mitä haluan elämässäni olla.

PS. Dave Eggersin Nopeutemme tulette tuntemaan on hyvä kirja, joka on syytä lukea. Pitänee ottaa tuo Huikean nerokas sydämeenkäypä merkkiteos seuraavaksi lukuun.

Lisää Imagea

Tuli sitten luettua kaikki ne vanhat Imaget, joten kävin ostamassa uusimman. Lehden välistä tipahti tilauskuponki, ja olihan se pakko täyttää. 

Tai oikeasti menin A-lehtien nettisivulle ja täytin lomakkeen siellä. Alennuskoodilla K3IMA saa 5 numeroa hintaan 18 euroa. Ei paha ollenkaan.

Tuntuu vähän oudolta hypätä noin vuosi lehdissä eteenpäin. Maailma on hitusen verran erilainen, ja niin on myös Image. Tutut palstat ovat vähän eri paikoilla ja taittoa on pikkaisen muutettu.

Uusimmassa lehdessä on muuten juttu Viidakkomiehestä ja kavereista. Minua ei kiinnosta puolustella porukkaa tai identifioitua heihin, mutta Imagen juttu oli selkeästi parempi kuin Ajankohtaisen kakkosen reportaasi. Vähän tylsä silti, ei tuosta porukasta tunnu saavan samanlaista kohua kuin esimerkiksi Tapio Koivuniemen uskonlahkosta HS:n Kuukausiliitteessä.

Äh, miksiköhän kirjoitan taas tästä aiheesta, ei minua tuo "skene" sen enempää kiinnosta. Ehkä siksi että uusimmassa Imagessa esim. Juha Itkosen Peter Høegin ei liikauttanut sen enempää. Turo Kuningas sentään kirjoittaa Lassiesta Tähtipölyä-palstallaan, joka on lempparini Imagen vakiojutuista.

P.S. Näin unta, että näin lento-onnettomuuden. Iso Finnairin kone rysähti päin savonlinnalaista metsää. Minä käännyin kauppamatkallani saman tien ympäri. Menin kotiin vaihtamaan verkkarit farkkuihin ja ottamaan puhelimen mukaan, jotta voisin kirjoittaa näkemästäni Facebookiin. 

En ihmettele sosiaalisen median läsnäoloa ollenkaan (käytän nettiä jonkin verran liikaa), mutta miksi minun piti saada vaihtaa housut ennen kuin menen onnettomuuspaikalle?

Beastie Boys - Fight For Your Right - Revisited

Minä ihastuin Beastie Boysiin joskus vuoden 1997 tienoilla, kun trio julkaisia Hello Nasty -levynsä. Noina vuosina katsoin aktiivisesti MTV:tä tai oikeastaan MTV2:sta, joka soitti vähän vaihtoehtoisempaa musiikkia, esimerkiksi Deftonesia ja Nirvanaa ja sen sellaista.

Siellä varmaan törmäsin Beastie Boyseihinkin. (Englanninkielisten sanojen taivuttaminen suomessa on aina hankalaa.) Edellä mainitulta levyltä on nimittäin julkaistu kaksi oivaa singleä, joita varten on tehty todella hienot ja erikoiset musiikkivideot.

Molemmat voi luonnollisesti katsoa Youtubessa: Intergalactic & Body Movin'. Ymmärsin vasta vuosia myöhemmin, että jälkimmäinen on parodia tai pastissi erinomaisesta Diabolik-elokuvasta. Leffa tunnetaan suomessa nimellä Mies mustassa Jaguarissa, joka on huikea nimi elokuvalle.

Joka tapauksessa, Beastie Boys on julkaisemassa uutta levyä toukokuussa. Levyn nimi on Hot Sauce Committee Part Two (ensimmäistä osaa ei ole vielä julkaistu) ja sitä promotakseen bändi julkaisi yllä olevan videon.

Ja se on enemmän kuin tosi kiva.

P.S. Tuossa oikealla on noiden twitter-päivitysten alla tuollainen Tuoreimmat linkit -otsikko, jonka alle lykkään mielenkiintoisia sivuja, jotka tulevat vastaan. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa vähän avata sitä, miksi olen linkit tallettanut, mutta vielä en ole tähän asti ehtinyt. Joku päivä, varmasti!

Loma, melkein

Pääsiäinen tuli täydelliseen väliin.

Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että kahden päivän lisääminen viikonloppuun riittää luomaan loman tunnun. Ihan niin kuin olisin ollut pidemmälläkin vapaalla.

Tunne johtuu varmaan siitä, että en ole pitänyt näin pitkää tai ainakaan pidempää vapaata töistä sitten niiden alkamisen. Koko talvi meni siis käytännössä töiden parissa. Tuli pääsiäinen siis tarpeeseen.

Vietin pitkän viikonlopun hyvän ruoan ja pitkien yöunien parissa. Aiemmin oli ollut vähän puhetta, että lähtisimme Tukholmaan tai muualle viikonlopuksi. Ihan hyvä, ettei näitä suunnitelmia tullut vietyä loppuun.

Olin viime viikolla päässyt jossain vaiheessa vähän lipsumaan masennuksen puolelle. Tästäkin syystä syöminen ja nukkuminen olivat juuri sitä, mitä tarvitsin. 

Nyt sitten kahta kauheammalla innolla töiden pariin. Ja vihdoin joogaamaan!

Vanhat Imaget

En koskaan oikein ole lukenut Imagea. Olen kyllä tiennyt, että se on laadukas lehti, mutta en ole ikinä hakeutunut sen pariin.

 
Tykkään lukea. Pidän Kuukausiliitteestä, Bassosta, Parnassosta. Pitkistä lukujutuista. Aikakauslehtijournalismi on parhaimmillaan todella hieno juttu. Suomessa sitä tekee hyvin muutama lehti. HS:n Kuukausiliite. Nuori Voima. Image.

Asun tämän kevään, helmikuusta heinäkuuhun, tuttuni asunnossa, sen aikaa kun hän on vaihto-opiskelijana Grenadassa. Asunto on täynnä kaikenlaista outoa tavaraa, joiden kaikkien tarkoitusta tai merkitystä en ole vielä selvittänyt. Mirja on myös kova lukemaan, hänen kirjahyllystään olen mm. lukenut Antti Nylénin ensimmäisen esseekokoelman.

Hänellä on lisäksi läjä vanhoja Imageja. Olen lukenut pari vuosikertaa reilussa kahdessa kuukaudessa. Minulla alkaa olla hyvä käsitys siitä, minkälainen lehti Image on.

On ollut mielenkiintoista huomata, mikä aikakauslehdessä kestää aikaa ja mikä taas ei. Alkupuolen lehdestä voi selailla nopeasti läpi, siinä kun kerrotaan lyhyesti ajankohtaisista aiheista, mm. elokuvista. Tylsää. Ei analyysiä, pelkkiä tulitikkuaskin katsauksia siitä, mitä nyt (so. vuonna 2009) on tulossa teattereihin tai kauppoihin.

Imagen liha on pitkissä jutuissa. Odotetusti jutut Timo Soinista, sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta, läheisen kuolemasta, miehen itkusta ja kymmenistä muista aiheista ovat edelleen kiinnostavia. Toki nekin on sidottu aikaan: on syynsä sille, miksi lehdessä 6-7/2009 (joka on muuten kokonaisuutena paras tähän mennessä lukemani Image) kirjoitetaan lääkkeiden huumekäytöstä. Ajankohtaisuudestaan huolimatta tällaiset ilmiöjutut eivät vanhene kahdessa vuodessa, eivät ainakaan samalla tavalla kuin uusista levyistä kertovat pikkujutut.
 

Se minut kyllä yllätti, että kolumnit ovat samanlaista “skippaan melkein automaattisesti”-tavaraa kuin uutisetkin. Ehkä Imagen kolumnistit eivät ole kovinkaan kiinnostavia. Toisaalta Imagen kolumneissakin on usein kiinnekohtana ajankohtainen kirja, elokuva tai levy. Tekeeköhän niistä tylsiä ajankohtaisuus vai epäkiinnostava lähtökohta, tuore kulttuurituote?
 

Jos jonkinlaista zeitgeistia lehdistä hakee, nousee yksi teema ylitse muiden. Parin vuoden takaisissa Imageissa puhutaan todella paljon lamasta. Tuntuu vähän hassulta, että vain pari vuotta sitten taloudellinen taantuma läpäisi koko kulttuurin kentän ja kaiken diskurssin.

Onneksi olin silloin tiukasti opiskelumaailmassa.

Positiivisia asioita vaaleista

Vaalit. Eipä hirveästi päässyt yllättämään.

Tosi kivoja juttuja vaaleissa on ainakin kaksi. 

#1 Silvia Modig pääsi eduskuntaan! Silvia oli minun ehdokkaani ja pääsi osin varmasti Paavo Arhinmäen äärimmäisen hyvän tuloksen takia eduskuntaan. Vasemmistolle siis yksi lisäpaikka Helsingistä, jes!

#2 Pirkanmaalla Anna Kontula meni läpi. Kontula on kirjoittanut hyviä ja tärkeitä juttuja mm. ulkomaalaisten työntekijöiden kohtelusta rakennusalalla. Erinomaista, että hänkin aloittaa kansanedustajana.

Muita hyviä juttuja.. Onhan niitä, varmasti. Tässä kuitenkin tärkeimmät. Vasemmiston eduskuntaryhmä näyttää hyvältä (harmillisesti kaverini Jussi Saramo jäi noin sadan äänen päähän eduskuntapaikasta), tästä on hyvä jatkaa.