Tämä on (toivottavasti) ainoa kirjoitus tähän blogiin, jossa vähän synkistellään.
Talvi alkaa taittua kevääseen. Aurinko paistaa työmatkalla - mennessä ja tullessa. Talvi on oikeastaan syy siihen, miksi lähden tätä blogia kirjoittamaan.
Loppuva talvi oli pitkä, kylmä ja pimeä. Välillä oli vaikea jaksaa lähteä aamuisin töihin, koska tiesi että työpäivän jälkeen pelkästään väsyttää. Tekemistä kuitenkin olisi ollut, kirjoitushommia ja muuta. Oli puurrettava eteenpäin.
Pää painuksissa on vaikea innostua mistään. Maailma on kuitenkin täynnä erilaisia hienoja juttuja. Talvellakin. Tässä blogissa yritän avata aistejani näille hienoille jutuille, asioille ja kokemuksille. Harjoittelen niiden huomaamista, viritän havaintovälineeni positiivisemmalle taajudelle.
Tällä Tumblrilla oli ensin ihan toinen tarkoitus. Kirjoitin tänne yhden virkkeen arvostelmia elokuvista ja vähän kaikesta. Nimi oli "Yksi virke/virhe riittää". Näitä virkkeitä muovatessani tajusin, miten helppoa on olla pikkumainen ja negatiivisella tavalla kriittinen.
Mutta mitä hauskaa tällaisessa on? Miksi käyttäisin aikaa siihen, että kerron mistä en pidä? Kuka siitä hyötyy? Eikö olisi fiksumpaa, rakentavampaa ja ihan kaikin puolin parempaa kertoa muille siitä, mistä minä pidän. Ehkä nämä muut sitten voisivat löytää asioita, joista he voivat innostua ja näin parantaa oman elämänsä laatua. (Tai eivät, mutta mitä sitten.)
Positiivisuus luo ja vetää puoleensa positiivisuutta. Tämän takia aion tässä blogissa nauttia elämästä ja siitä mitä se tarjoaa. Aion tykätä asioista vilpittömästi ja innostuen. Aion etsiä vaikeista, hankalista ja epämukavistakin asioista positiivisia puolia.
Fiilis on siis tekstien yhdistävä tekijä. Aihevalikoima liikkunee kulttuurin laidasta laitaan myös politiikan ja ns. lifestylen puolelle. Vilpittömästi kadehdin sitä kepeyttä ja iloa, jolla esimerkiksi muotibloggarit elämästään kirjoittavat. Siihen pyrin, vaikken ehkä päivieni asuja tänne laitakaan.
Varmasti vaikeuksiakin tulee tielläni olemaan. Ensimmäinen askel positiivisuusprojektissani on kuitenkin se, että uskon vilpittömästi siihen, että onnistun. Positiivista lähestymistapaa voi harjoitella ihan niin kuin mitä tahansa muutakin. Tavoitteenani onkin olla paremmin valmistautunut ensi talveen, jotta voisin löytää sieltä niitä hyviä puolia, joita en tänä talvena osannut nähdä.
Eli näillä mennään. Pää pystyyn ja eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti