Viidakkomies Olli Posti on hieno hahmo. Blogissa on levoton meininki, puhutaan liekittämisestä, ollaan foodeilla ja ihan keula tarzanina. Viidakkomies on älyttömän fiiliksissä omasta elämästään ja omista tekemisistään. Ja puhuu siitä jatkuvasti.
Onko tämä ärsyttävää vai mahtavaa?
“Tarzan-blogini pointti on pelleilyn kautta kiinnittää huomio tärkeään asiaan.”
Viidakkomies (miksi kutsuisin kaveria muuksi? Olli Posti on hyvä, mutta vähän tylsä nimi) vetää rohkeasti hillitöntä ja hillitsemätöntä rooliaan. Ja tuntuu nauttivan siitä.
Kun puhun tässä blogissa siitä, että pyrin olemaan positiivisempi, innostuneempi, puhunko siitä, että haluan olla Viidakkomies?
Minä olen hillitty ihminen. Pohdin asioita, punnitsen ilmaisuani. Viidakkomiehen kautta päädyin miettimään: Pohdinko olemistani tarkkaan itseni vai muiden takia?
Olen käynyt talven aikana pitkällistä itsereflektion prosessia läpi. Olen miettinyt mitä olen ja miten olen, mm. Rosen-menetelmän kautta. (Tästä lisää tulevaisuudessa.)
Meille kertyy elämämme aikana erilaisia olemisen ja selviytymisen tapoja, joita emme päivittäisessä elämässä tiedosta. Toimimme niin kuin olemme oppineet toimimaan. Näitä tapojani olen pyrkinyt purkamaan ja pohtimaan. Yksi näistä tavoista on kieli.
Miksi Viidakkomies käyttää viidakkokieltä? Mies viljelee oudolta kuulostavia sanoja kuten babylon, zombit, liekittäminen, foodit jnejne.
Kieli yhdistää - ja erottaa. Suomi niin kuin sitä puhutaan on tiettyjen valtarakenteiden läpäisemä eli sanat sisältävät tiettyjä oletuksia. Uudella kielellä voidaan päästä näistä oletuksista eroon tai ainakin tuoda ne näkyviin. Jos käytetään uusia sanoja, luodaan uusia merkityksiä. Ollaan liekeissä ja foodeilla.
Minä olen huomannut, että kun kirjoitan tätä blogia, joudun jatkuvasti korjaamaan itseäni. Teen töitä ilmaisuni eteen. En tarkoita sitä, että panostan rakenteeseen ja hyvään ilmaisuun. Tarkoitan sitä, että joudun taistelemaan omia tapojani vastaan.
Minulla on taipumus kirjoittaa passiivissa. Ollaan jotakin eikä että minä olen. Lievennän ilmaisuja. Asiat ovat ihan kivoja eikä tosi kivoja.
"Korvaa huono vastaavalla mutta paremmalla" kirjoittaa Viidakkomies. Siitä tässä blogissani on kyse. Korvaan ilmaisuani innostuneempaan muotoon. Vaihdan elämäni tylsät asiat innostaviin asioihin.
Parannan tapani.
P.S. Viidakkomies ei saanut näitä asioita minussa liikkeelle, eikä Olli Posti minulle mikään mentori ole, mutta hän on ääriesimerkki siitä, miten asioita voi tehdä toisin. Tässä blogissa etsin omaa viidakkomiestäni.
P.P.S. Foodihommat on varmasti hyvä juttu. Hopeahommat varmasti ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti