Moi! Olen Tomi, 26, ja tämä on treeniblogini. Jotkut kuulemma treenaavat peppuaan kesäkuntoon, minä taas lämmittelen mieltäni ensi talvea silmällä pitäen. Tämä blogi ei sisällä kyynisyyttä, halpaa ironiaa tai naljailua.
Tosi kiva on kiva, tosissaan.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

"Ihana kamala oma vartalo"

Ensin mietin, että tämä on joka tavalla ihan tyhmää, mutta koska koko blogissa on ideana pakottautua tekemään rakentavia asioita hyvinvoinnin ja kasvun nimissä, niin toimin nyt vastoin ensimmäisiä impulssejani. "Kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella" sanoi Jari Sarasvuo ja osui jyvään.

Siis.

Pupulandian Jenni haastoi lukijansa kertomaan vähintään yhden jutun, johon on tyytyväinen omassa ulkonäössään. Tai kai oikeammin kehossaan.

Joten.
Vaikeasti kuvattava tatuointini.

Olen aika hoikka. En niin laiha kuin ennen, mikä on hyvä asia, mutta hoikka kuitenkin. Olen myös pitkä, noin 190 senttimetriä. Tämä on hyvä yhdistelmä, mielestäni.

Pidän tatuoinnistani. Se on ollut vuoden verran kädessäni, joten olen jo tottunut siihen, mutta silti se näyttää ihooni sopivan edelleen.

Minulla on muutenkin hyvännäköiset kädet ja käsivarret. Linjakkaat. Sormeni ovat pitkät ja ohuet olematta luisevat.

Joskus pidän itseäni ihan hyvännäköisenä. Ne on hyviä hetkiä.

Aloin pitää omaa kehoani ongelmallisena joskus yläaste- tai lukioikäisenä. Olin teini-iässä vähän pulska. Kai. En ole hirveästi uskaltanut sen aikaisia kuvia itsestäni katsella. 

Jossain vaiheessa kasvoin pituutta, mutta painoni pysyi samana. Hoikistuin. Lukion lopussa ja sivarivuoden aikana olinkin sitten aika syvällä painontarkkailuasioissa.

Söin tietoisesti vähän, että pysyisin hoikkana. Painoindeksini pyöri siellä reilun seitsemäntoista tietämillä. Jälkeenpäin, kun katson kuvia tuolta ajalta, huomaan että olin todella laiha. Silloin näin itseni eri tavalla.

En ole vieläkään päässyt kokonaan eroon näistä ruokaan liittyvistä ajatuskuvioistani. (En osaa vieläkään sanoa tätä ongelmiani syömishäiriöksi.) Jotain kehitystä kuitenkin on tapahtunut vuosien varrella, loppujen lopuksi aika huomaamatta. 

Olen oppinut näkemään itseäni eri tavalla, vaikka vieläkin välillä pidän itseäni-- no, tässä kirjoituksessa oli tarkoitus olla positiivinen itseään kohtaan.

Minä näytän hyvältä.

P.S. Joo, luen välillä muotiblogeja. Niissä on hyvä, positiivinen meininki!

2 kommenttia:

  1. Ihanan rehellinen postaus!

    Ps. Ja tatskasi on hieno.:)

    VastaaPoista
  2. Aika paljon piti käydä sisäistä taistelua, että pystyin olemaan rehellinen. Kiitos kehuista! :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...